Bubban ja Tiidan edellisen pentueen kakaroista nyt kuvia BUBBAN JÄLKELÄISET -osiossa. Sinne tulee lisää vielä matskua koira kohtaisesti kunhan ehtii.. :).

BUBBAN JA TIIDAN EDELLISEN PENTUEEN KAKARAKUVAT LÖYTYVÄT KOHDASTA KESÄKUU 2010.

Joulun alla meillä elettiin jänniä hetkiä muutoinkin kuin ikkunoista kurkkivien tonttujen vuoksi. Viikon verran meillä kyläili ihana Tiida ja etenkin Bubba oli tästä vieraasta varsin iloinen :). Odotamme siis pentusia syntyväksi jälleen Nuuskakairan kenneliin helmikuun lopulla! Ihanaa!!

Koska Tiidan ja Bubban edellisen pentueen tulokkaat ovat osoittautuneet varsin kelpo koiriksi, päädyttiin yhdistelmä tekemään toistamiseen. Tiida on luonnetestattu tänä syksynä hyväksytysti (+85 laukauskokematon) ja kilpailee omistajansa Minnan ohjaamana agilityssä. Lonkat AA ja silmiltään CEA vapaa/kantaja.

Tässä tuoreita kuvia Tiidasta joulukuussa 2011.

Täytyy kyllä sen verran Tiidaa kehua, että osoitti olevansa varsin hyvä hermoinen ja pitkämielinen typykkä. Meillä kaikkien hermojen kestävyyttä testaa varsin tehokkaasti 2,5v uhkaikäinen neiti, saaden mm. perinteisiä itkupotkuraiviksia ja tämän testin Tiida läpäisi arvosanalla kiitettävä :). Minä todella ihastuin tähän koiraan viikon aikana, jonka Tiida meidän kanssa vietti.

Laittelen tänne blogiin esittelyt Lukasta, Piinasta ja Pongosta, eli Tiidan ja Bubban edellisen lemmentyön tuloksista, kunhan tässä ehdin. Jos haluat kysyä jotain yhdistelmästä/kiinnostunut olet pennusta, ota yhteyttä  Nuuskakairan kennelin Merjaan puh: 0405959631 ja maililla merja.isonikkila@pp.inet.fi. Toki minultakin saa kysellä :).

Aika kuluu näköjäns siivillä edelleen ja blogi tulla laahaa perässä...Elämää määrittää tällä hetkellä pääosin muut asiat kuin koirahommat, joten niitä värkätään kun lapselta ja miehen aikatauluilta joutaa. Nyt on taas onneksi vähän ehtinyt ja pikkuneitikin on viihtynyt mukana ihan viimesiä reenejä lukuunottamatta. Vanhoja blogimerkintöjä ja reenipäiväkirjoja kun selaa, tulee tajunneeksi kuinka paljon vähemmän sitä nykysin ehtii esim. jälkiä tekemään. Ei ihme, ettei tuloksia näy eikä kuulu suuremmin :D!

Koirahommissa tällä suunnalla on keskitytty viime aikoina pk puolen hommiin ja tokoilut ovat toistaiseksi tauolla..odottelevat talven lumia ja hallikisoja. Jälkiä kun ei sitten enää reenata. Tico alkaa olla jo hupilaisen roolissa, sillä tänä syksynä ei sopivaa FH koettakaan tainnut meidän kohdalle sattua :(. Tico hoitaa sotkijan hommat ruudussa ja ajaapa tuo sillon tällöin jälkiäkin ja tänään pääsi ruutuunkin ihan oikeisiin hommiinkin! Intoa vielä löytyy:).

Bubban kanssa on sitten reenailtu nyt vähän ahkerammin.Nyt on jäljestelty metsässä ja mukavastihan sielläkin Bubba kulkee. Eihän jäljestäminen toki aivan niin pilkun tarkkaa ole metsässä kuin pellolla, mutta kaikki käpit tuppaa löytymään, joten siinä mielesä tarkasti mennään. Meno on "vakaa vanha väinämöinen" tyypistä menoa. Rauhallista ja ilman turhaa hötkyilyä tapahtuvaa hommaa.Ruokaa metsäjäljellä on ollut hyvinki vähän, ihan siellä täällä muutama nami motivoimasa. Nyt on keskitytty myös janan reenaamiseen, sillä jotenkin se on vallan unohtunut koiralle opettaa kun tuolla pellolla vain on touhunnut. Alkaa pikku hiljaa oppi mennä perillekin. Veijolta sain hyvän vinkin sen opettamiseen.

Ruutua on koitettu myös opetella ja tässä tulokset ovat olleet kovinkin vaihtelevia. Välillä tuntui jo, että homma loksahti ja vauhdilla Bubba haki takarajalta asti, mutta sitten tapahtui totaalista jämähtämistä..tai oikeammin hakuvauhti hiipui. Koko ajan koira työskenteli, mutta vauhti oli verkkaisempaa ja liikkuminen ruudussa laajalta hakevaa, ei pistomaista. No, liekö syynä harjoitusten huononpuoleinen suunnittelu!!? Reenasinpa vain reenamisen ilosta oikein tarkemmin ajattelematta kuinka tässä aiotaan edetä. Nyt olen muuttanut taktiikan ja lähtenyt tavallaan alusta. Katsotaan..tänään ainakin reenistä jäi hyvä mieli.

Noutoa hiotaan edelleen..ja varmaanvielä pitkään. Itse nouto tapahtuu jo hyvällä vauhdilla ja innolla, mutta luovutuksissa on toivomista. Seisaaltaan luovuttaminen tuntuu olevan Bubballe paljon mieluisampi tapa..Myös otteessa on toivomisen varaa. Herkässä on leukojen löystyminen. Tässä asiassa hommia piisaa vielä pitkäksi aikaa.

Mukavaa on reenata ja tuntuu tosi kivalta, kun edistystäkin tapahtuu..Koekunnosta haaveillessa ;).

Lauantaina Kokkolan KV-näyttelyssä Bubba sai viimeisen Sertinsä ja vara-cacibin ollen PU2 ja sai tittelin

SUOMEN MUOTOVALIO!

TOTAALISTA MAHTAVUUTTA!

Sen lisäksi kävimme illalla vielä näyttelyn väliyön tokokokeessa ja sieltä kotiin viemisinä upea pokaali, luokkavoitto ja tulos ALO1 183p. Aika putkeen meni kyseinen päivä ja voin kertoa, että hymyilytti reilusti! Tokossa meni seuraavasti:

Luoksepäästävyys 10, Paikallamakuu 10, Seuraaminen kytkettynä 8, Vapaana seuraaminen 8,5 , Liikkeestä maahanmeno 9, Luoksetulo 9, Liikkeestä seisominen 9 ja estehyppy 10. Kokonaisvaikutelma 10 .

Tuomarina Tiina Laakko.

Ja nyt kohti uusia seikkailuja...

Tänä keväänä olemme reenailleet paljon sitä, miten koira pysyy oikeassa tilassa kentällä..viretilaa siis. Palkkaa on tullut pelkästä sivulla patoamisesta, yhdestä askeleesta oikeassa vireessä ja siitä etiäpäin aina kokonaiseen möllikoe suoritukseen asti. Liikkeet on olleet jo jonkin aikaa hyvästi hallussa, jopa niinkin hyvästi että ennakointia jättöihin alkoi taas ilmetä kevään mittaan. Jotain on ehkä mennyt kuitenkin jakeluunkin asti, sillä puurtaminen palkittiin hyväksytysti suoritetun BH kokeen muodossa. Ah sitä onnea ja autuutta. Nyt se peikko on karkotettu! Puikkonokka kohti oikeita kokeita!

Bubba teki kaksi hyvää mölli BH suoritusta toukokuussa ja 2.6 uskalsimme mennä sitten oikeaan kokeeseen. Kaikki meni nappiin! Paikalla makuu oli erinomainen ja niinpä taisi olla taluttimessa seuraaminenkin. Taluttimetta seuraamisesta saimme erittäin hyvän Bubban otettua seuraamisessa lyhyellä suoralla vähän väljyyttä ja jätettyä istumatta perusasentoon lyhyen suoran pysähdyksessä. Jätöt onnistuivat hienosti ja luokse tultiin vauhdikkaasti suoraan eteen:)! Sen verran kikseissä ohjaaja oli luoksetulon ollessa vuorossa, että tuomarin lupaa en muistanut liikkeen suorittamiseen odottaa vaan kiljaisin koiran luo jo vähän aikasessa:D. Olin NIIN onnellinen siinä vaiheessa meidän onnistumisesta! Vihdoin! Vihdoin!!!!!!!!

Kiitos kaikki reenikaverit ja koutsit avusta ja tuesta. MÄÄ OLEN NIIN ONNELLINEN TÄSTÄ!

Ticon kanssa käytiin yhdessä FH-kokeessa toukouussa hauskuuttamassa jälleen tosiharrastajia. Tico ei ollut jäljestystuulella..emme lähteneet tolpalta lainkaan!?! En kertakaikkiaan ymmärrä mitä siinä tapahtui, mutta jotain mystistä joka on nyt analysoinnin alla. Päivää aiemmin koira ajoi täysin normaalisti aika kisamaisen  kuuden kulman suorituksen ilman mitään ihmeempää muttaa tai epäonnistumista. Kisajäljellekin lähdettiin ns. "kaffilta" oikein hyvässä ja rennossa tunnelmassa. Allekirjoittanutkaan ei jännittänyt laisinkaan. Kummaa on homma toisinaan..vetää syviin mietteisiin. Tähän asiaan varmaan palataan. Ainoana erona reenitilanteeseen osaan nimetä sen seikan ,että jälki lähti n.5m auton takaa eli ns. siirtymää jäljelle ei tullut lainkaan kuten treeneissä on ollut aina. Paalulle mentäessä ja lähtökäskyn saatuaan koira tuntui olevan täysin "nenä kiinni". Liekö siirtymän puuttumiselle vaikutusta koiran orientoitumiseen? Tietääpä tuo!

Kaiken kaikkiaan täytyy kuitenkin sanoa, että koiraharrastus tuntuu taas aika mukavalta, kun vihdoin onnistuminenkin tuli BH:n muodossa. Kevään jälkikokeetkin toimitsijan tehtävissä on ohi tältä keväältä ja koko kesän saa keskittyä enimmäkseen omiin koiriin ja siitä olen hyvinki tyytyväinen..tiä mihin sitä sitte syksyllä tähtää! Nyt ois hyvä fiilinki päällä..maastoissakin on jo vähän käyty..Hmm;)!