Reenasin Veijon valvovan silmän alla tuossa menneenä iltana Bubban kans. Aiheena oli seuraamiset taluttimessa ja ilman sekä  häirittynä ja ilman. Koira oli hyvä ja minä tyytyväinen. Muutamassa pysähtymisessä vähän synkka ongelmaa, eli ohjaajan ajoitus suhteessa koiran liikkeeseen tai toisin päin ei ihan kohallaan. Toki vielä on harjoteltavaa, mutta tekemisen ja onnistumisen taso on oikein kiva jo nyt.

Liikkeestä istumista, maahanmenoa ja seisomista otettiin myös. Istumiset ja maahan menot yhtä istumista lukuunottamatta hyviä ja nopeita. Seisomisessa koira yllätti minut erinomaisella suorituksella. Annoin varatalokierto lisäkäskyn tahallani ja siltikin luulin, ettei koira jää hyvin. Olin väärässä. Koira seisoi kuin tatti ja hyvässä tilassa. Sivulla istumisessa perusasennonssa on edelleen tekemistä..alkaa tarjota kaikkia temppuja siinä helposti.Istu, maahan, seiso jne. Joka liikkeen lopetin myös hetken rauhaan liikkeen päättymisen jälkeen ennen kuin annoin koiralle vapauden. Kestää paremmin liikkeen jälkeen sivulla olemista-luonnollisesti.

Koko reenin positiivisin juttu oli kuitenkin  tuo koiran mielentila. Bubba oli tasapainoinen mutta terävä ja voimakas- Olen tyytyväinen.

Yhtä mielenkiintosta videotakin kahteltiin..siitä lisää myöhemmin:).

Bubban kanssa on aloitettu ensi kesän koitoksiin tähtäävä kunnon reenaaminen..Tai ainakin yritys  on kova. Laadin jopa päivittäiseen reenien seurantaan soveltuvan taulukon jääkaapin oveen. Toistaiseksi se ei vain ole täyttynyt toivottua tahtia. Mun elämä tuntuu melkein kiireisemmältä kuin koskaan, vaikka olen kotona hoitovapaalla!

Ticon kanssa en aio tokoa reenata enää juurikaan, ehkä jotain pikku pelleilyä molempien hauskuutukseksi sillon tällön. Ticon ensi kesän ainoa tavoite on FH1, mutta siinähän onkin jo oma hommansa. Reenaaminen siihen hommaan vain ei pääse käyntiin ennen kuin tämä triljoona kuutiota lunta sulaa tästä lähipelloilta. En malta oottaa!! Tico on aina keväällä parhaimmillaan jäljillä ja aion yrittääkin kokeisiin jo toukokuussa. Katotaan kuin käy.

Bubban kanssa on  aloitettu tosiaan tarkempi hinkutus ajatellen kesän kokeita. Olisi korkea aika saada tuloksia herralle. Bubba on selvästi miehistynyt ja kestää jo seuraamisessakin piiiiitkiä tylsiä suoria hyvin. Testattu on :). Ne nyt ei tietenkään ole jokapäiväistä kauraa..mutta sillon tällön otettuna kertovat kyllä jotain koiran kestävyydestä ja sitähän tarvitaan koetilanteeseen. Reenamista toki löytyy ja esim. liikkeiden välit tuottavat meille haastetta. Bubba ei millään malttaisi oottaa siinä sivulla perusasennossa seuraavaan liikkeeseen asti, vaan pitää koitaa pompata aina seisomaan ja pitää yli-innokasta kontaktia. Siinä siis on hinkattavaa. Seisomisessa on myös joku kummallinen klikki tällä hetkellä, mutta se on ohjaajan päässä luulisin. Paikalla makuu on se minun henkinen koetinkivi, sillä siinä liikkeessä huomaan vaikeaksi luottaa koiraan, kun se on juuri epäonnistunut koetilanteessa niin totaalisesti. BH koe olisi kuitenkin ihan pakko läpäistä kesällä..Siitä vain tuli jonkinlainen peikko meikäläiselle epäonnistumisten jälkeen. Oman pään kans siis vähintäänkin yhtä paljon tekemistä, kuin koiran liikkeiden reenaamisessa! Jokin mulla siinäkin kohalla vippaa kaalissa, että mun on hirveän vaikea reenata välillä pyrkien vain siihen oikeaan tilaan ja tunteeseen, jos tapahtuu vähänkään suorituksen tarkkuuden kustannuksella. Välillä pitäisi kuitenkin uskaltaa nimenomaan hakea sitä tunnetta ja tilaa, vaikka kävisikin niin, että tarkkuus siitä vähän kärsii. Jatkuvalla tarkkuuden hakemisella tappaa innon väkisinkin. Miksi ns.virheitä pelkää niin paljon, että ne saavat aivan mahdottomat mittasuhteet? Epäonnistuakin pitäs ja josku pitäs mokailla tahallaankin. Jotenkin ajattelen  niin, että koiralla pitäs olla päässä hyvin vahvana oikea tapa suorittaa liike , mutta myös jonkinlainen keino selvitä jos tulee kämmi. En nyt osaa pukea tätä ajatusta oikeaan muotoon, mutta tarkoitan sitä, että jos koetilanne on ensimmäinen kerta kun koirakko mokaa jonkun homman, ei kummallaakaan ole päässä valmiina konsteja selvitä siitä. Jää jumiin siihen mokaan. Pitää tavallaan reenata sitä selviytymistäkin :)..No joo..pitää pohtia tätä joskus kun on terävämpi ajatus. Nyt menee taas jotenkin tönkeisä.

Bubba on kuitenkin edelleen ihan huippu koiruli harrastusmielessä (ja muutenkin) joten se on kyllä niin häpeäksi, etten ole saanut sillä kisattua lainkaan. Tähän asiaan on tultava muutos. Se on siis reeniä, reeniä ja reeniä edessä!

Tico on tullut toiseksi Suomen collieyhdistyksen Pohjanmaan alaosaston Tokocollie 2009 kilpailussa.

HYVÄ TOKO- TICO

HerraBubba ja Piitu 7kk

.

Koirat saaneet hankijumppaa pitkästä aikaa kamalien pakkasten väistyttyä. Ja voi sitä menoa ja meininkiä. Huomasi kyllä, että sisällä oli jouduttu viettämään liikaa aikaa. Ohjaajakin olisi hankijumpan tarpeessa..toistaiseksi olen kuitenkin tyytynyt seuraamaan toimintaa kameranlinssin läpi:).

Tässäpä vähän menoa ja meininkiä!